"Mikä kunnia! Roskaväki nauroi minulle vasten silmiä. Sille ei juolahtanut mieleenkään sinun arvoisesi kunnioituksen osoittaminen."
"Kansa ei tuntenut minua. Jospa se tietäisi että minä olin caesar?
Huomenna kertoisi siitä koko Korintti, muutaman viikon kuluttua Rooma."
"Ja mitä sitten? Saanko minä ottaa osaa kunniaasi? Onko minulla oikeutta ottaa vastaan tämän kansan kunnioitusta. Ei."
"Miksi ei, Poppea?"
"Siksi että Roomassa on nainen, jolle tämä kunnia kuuluu, nainen, jonka olemassaolo tekee minut tarpeettomaksi ja naurettavaksi."
"Ohoh! Kukahan tuo mahtaa olla?"
"Kysytkö sinä? Oktavia!"
"Oh — Oktavia."
Kauvan aikaa oli hiljaista. Ainoastaan Neron kiivas hengitys kuului terrassille.
"Mitä huolit tuosta onnettomasta", sanoi viimein caesar. "Hän on vaaraton sinulle."