Keisari kalpeni ja etsi silmillään huutajaa. Mutta nyt huusi kymmenen, kaksikymmentä ääntä yhtäaikaa:
"Murhapolttaja! Petturi! Murhamies!"
Ajaja koetti kiirehtiä hevosia, mutta joukot sulkivat tien. Seurue pääsi vaan verkalleen etenemään. Pilkallisesti hymyillen silmäili Poppea kiihoittuneita ihmisiä. Tigellinus pakotti hevosensa lähemmä keisaria ja paljasti miekkansa.
Nyt kävivät joukot entistä levottomammiksi.
"Ensin hän varastaa meidät putipuhtaaksi, sitten aikoo vielä tappaa", kirkui ääni joukosta.
Caesaria kohti tunkeutui vanha mies ja ojentaen vapisevaa kättään tarttuakseen purppuravaippaan, kuiskasi hän:
"Kuka sytytti Rooman, Caesar?" Anicetuksen miekka eroitti ukon käden muusta ruumiista. Vanhus retkahti verissään maahan.
Raivoisa karjunta kulki joukkojen läpi. Kiviä sinkoili vaunuja vastaan. Rohkeimmat tarttuivat hevosten kuolaimiin ja pakottivat ne seisomaan. Tikarin haava rinnassaan putosi ajaja kuolleena maahan. Jo kurottivat kymmenet kädet vaunuja kohti; Tigellinus ja Anicetus muitten ritarien kera tungettiin pois Caesarin rinnalta. Silloin ojensi Nero vartaloaan, heitti huolettomasti hymyillen purppuran liepeen rintansa yli ja käski kädenliikkeellä joukkoja vaikenemaan.
Silmänräpäyksessä oli kaikki hiljaista.
"Mitä te tahdotte?" kysyi keisari.