"Leipää!" huusivat lukemattomat äänet.
"Ja sirkusnäytöksiä", lisäsivät jotkut.
"Te saatte leipää ja sirkusnäytöksiä", vastasi Nero rauhallisesti.
Joukot väistyivät epäröiden vaunuilta.
"Kuka sytytti Rooman?" kuului silloin taas ääni.
Nero harkitsi silmänräpäyksen.
"Kysyttekö te sitä?" vastasi hän sitten kylmin, selvin äänin. Ja vähän vaiettuaan jatkoi hän:
"Kristityt!"
Hetkisen vallitsi kuolonhiljaisuus. Sitten alkoi tuo suunnaton ihmismeri lainehtia ja raivota. "Kristityt! Kristityt!" kuului sekaisin. Huuto kasvoi, paisui suunnattomaksi raivon myrskyksi, joka vyöryi ryhmästä toiseen, levisi nopeammin, kuin liekit äsken onnettomassa kaupungissa.
Kaikkialta etsittiin kristittyjä; heitä rääkättiin ja surmattiin mitä raaimmalla tavalla. Tuhansiin nouseva kansajoukko samosi sokeassa raivossaan katakombeja kohti, mistä se toivoi tapaavansa onnettomia vihansa esineitä suuremman joukon.