Mutta Nero palasi jälleen palatsiinsa. Kansa riisui hevoset hänen vaunujensa edestä ja kuletti riemusaatossa hänet sinne.
XXI LUKU.
ARENALLA.
Livia, Narsissuksen leski, oli kuollut Rooman palon aikana. Kristityt olivat kokoontuneet hautaamaan kuollutta Via Appian katakombeihin. Sillä Livia oli tyttärineen, josta oli varttunut ihana neitonen, kääntynyt kristinuskoon.
Tulelta säästyneen talonsa atriumissa makasi Livia, saavutettuaan vihdoin kauvan kaipaamansa rauhan, Lucrezia ja Julia olivat sulkeneet hänen silmänsä. Kun yö läheni, saapui surujoukko taloon. Neljä kristittyä nosti paarit, joille Julia levitti kalliin tyrolilaisen purppurapeitteen. Itse Pietari siunasi ruumiin; sitten lähti seurue liikkeelle. Edellä kulkivat talon orjat valaisten tulisoihduilla tietä. Sitten seurasi Pietari pappeineen. Heidän perässään kannettiin paareja, joitten jälessä kulkivat Lucrezia ja Julia, sekä joukko surevia kristittyjä. Niin kulki seurue Coelimontimnin rinnettä alas ja poistui kaupungista Appian portin kautta. Nyt sammuttivat orjat soihtunsa, sillä pelättiin keisarillisia vakoilijoita, jota paitsi huolestusta herättivät siellä täällä seisoskelevat kiihoittuneet kansaryhmät. Pitkin Appian tietä komeiden hautapatsaiden välitse liikkui surusaatto verkkaan eteenpäin, kunnes pysähdyttiin kahden jättiläissypressin juurelle, mistä huolellisesti kätketyt porraskäytävät johtivat maanalaisiin hautakäytäviin. Koska käytävä oli ahdas, nostettiin ruumis paareilta ja kannettiin varovasti aukosta sisään. Vihdoin saavuttiin sille komerolle, joka oli varattu Livialle. Käytävä laajeni tässä muhkeaksi, avaraksi holviksi, jonne kristitty seurakunta oli kokoontunut. Myös Paavali varttoi täällä muiden muassa surusaattoa, sillä hänen oli määrä pitää ruumispuhe.
Papit lauloivat juhlallisen virren; seurakunta yhtyi kertauspaikoissa lauluun. Kuollut asetettiin suitsutussavuun ja hyviin hajuihin verhottuna komeroonsa.
Haudalle kirjoitti Julia marmorilevylle: Vale in pace, lepää rauhassa!
Lucrezia kirjoitti sen alapuolelle: Vives des, elä Jumalan luona — —
Juhlallinen laulu vaikeni. Kuului aseiden kalinaa käytävästä?
Seurakunta painautui ahtaammalle. Kaikki ryhmittyivät Pietarin ja
Paavalin ympärille, katseet jännitettyinä suunnattuina rappukäytävään.
Kaikkien kasvoista loisti luottavaisuus ja antautuminen siihen, mitä
Jumala oli heidän osakseen määrännyt.