Muutamien silmänräpäyksien perästä tunkeutuivat roomalaiset sotilaat raivoavan kansan seuraamina kristittyjen kirkkoon.
Pietari meni heitä vastaan.
"Mitä te täältä etsitte ja ketä olette?" kysyi Kristuksen apostoli sotilailta.
Vastauksen asemasta heittäytyivät nämät paljastetuin miekoin kristittyjen kimppuun, pannen toimeen kauhistavan verilöylyn. Petomaisen murhaamisen raivostuttamina asettuivat kristityt miehet ja nuorukaiset, jotka olivat sattumalta asestettuja, vastarintaan. Syntyi vimmattu kamppailu, jossa suurin osa kristittyjä sai surmansa, ja toiset, niiden joukossa olivat Pietari ja Paavali, Julia, Lucrezia, sekä joukko muita naisia ja miehiä, joutuivat vangeiksi.
Pian oli katakombeissa taas hiljaista. Ei liikkunut enään ainoatakaan elävää sielua synkissä käytävissä. Surmattujen veri imeytyi vähitellen maahan.
* * * * *
Oli tapahtumista rikas päivä. Aurinko loisti häikäisevän kirkkaasti varhaisesta aamusta alkaen. Albanian vuorelta puhalteli raikas, elvyttävä tuulen henki. Hopean valkeitten pikkuisten pilvenhattaroitten välitse lähetti päivä kuumia säteitään juhla-asuiseen Roomaan. Virran tavoin kulkevain kansajoukkojen keskellä näkyi upseerien kultahelaisia varustuksia, ylhäisten virkamiesten purppuravaippoja ja sotilaitten välkehtiviä aseita.
Sirkuksen ympärillä oli tungos suuri. Caesar oli luvannut kansalle näytelmän, jommoista Roomassa ei äsken oltu nähty. Sirkuksen sisällä oli surinaa kuin mehiläispesässä. Hiljalleen täyttyivät siellä kaikki paikat. Vihdoin ilmestyi Nerokin kansan myrskyisästi tervehtimänä, ja. asettui paikalleen häntä varten tehdylle korokkeelle; senaattorit, Vestan neitsyet ja muut keisarillisen seurueen jäsenet ryhmittyivät hänen ympärilleen.
Puolittain ylpeä, puolittain halveksiva oli silmäys, jonka Nero heitti ympärilleen. Kuka lähemmältä häntä katseli, joutui ehdottomasti ihmettelyn valtaan, nähdessään muutoksen, mikä hänessä oli tapahtunut. Kauniista nuorukaisesta oli tullut ruumiikas mies, jonka kasvot liiankin selvään ilmaisivat hänen elämäntapansa. Kun hän siinä istui, sormuskoristeiset kädet veltosti valtaistuimen nojasimella, ruumis hervottomasti taakse heitettynä, huulet kavalassa hymyssä, odottaen nautintoa, joka oli oleva suurin, mitä hän koskaan oli maistanut, oli tämä valtijas ruumiillistutettu kuva roomalaisesta caesariudesta, pakanallisesta despotismista, joka ei kunnioittanut mitään, ei välittänyt mistään; joka oman ihmisarvonsa julisti jumaluudeksi, sitä samalla kuitenkin mitä riettaimmin ryvettäen.
Sirkuksen kaksikymmentätuhatta istumapaikkaa oli täynnä, jotapaitsi käytävillä ja seinänvierillä tunkeili seisojia. Kaikki tahtoivat päästä osallisiksi edessä olevasta nautinnosta.