Jo oli kapina levinnyt Afrikaan asti, kun Vindex kärsi perinpohjaisen tappion Vesontion luona. Kölnin legaatin, Verginius Rufuksen sotilaat olivat väärinymmärryksen kautta vastoin päällikkönsä tahtoa hyökänneet kelttiläisen armeijan kimppuun ja tuottaneet sille tuhon. Vindex lävisti rintansa, Galba, pitäen itseään petettynä, sulkeutui pääkaupunkiinsa Cluniaan; yritys näytti olevan hukassa, jumalat näyttivät vielä kerran ojentaneen suojelevan kätensä Caesarin turvaksi, tämän itsensä ollessa toimetonna.
Näihin aikoihin oli Silanus tullut Galliaan. Hän kävi puhuttelemassa Othoa ja kiirehti sitten Kölniin tuon Rufuksen luo, joka oli kukistanut Vindexin. Hänen onnistui saada Rufus liittymään Neron kukistamiseksi alettuun liikkeeseen. Niin oli Silanus, tuo leppymätön, väsymätön Neron vihollinen, joka vuodet läpeensä oli valmistellut näitä tilin hetkiä, kerännyt vallankumouksen johdon omiin käsiinsä. Hän oli ensimäinen, joka huusi Galban keisariksi; esimerkki, jota seurasi heti koko Gallia, Germania, Afrika, sanalla sanoen koko länsi-Rooma.
Roomasta Lusitaniaan saapuvat viestit osoittivat, että Nero ei suinkaan pitänyt asemaansa menetettynä; päinvastoin — hän arveli liikettä vaan tavalliseksi sotilaskapinaksi, joka helposti ase kädessä voitiin lannistaa.
* * * * *
Sinä päivänä, jolloin Silanus Othon pääkaupungissa varustautui lähtemään retkelle Roomaan, astui häntä vastaan mies, joka ilmoitti olevansa Markus, Pallaan poika.
"Rooman vihollinen", lisäsi Markus selitykseensä.
Silanus puristi ääneti hänen kättään ja vei hänet Othon luo. Nämä kolme miestä tunsivat hyvin toisensa noilta huolettomilta ajoilta, jolloin he olivat eläneet yhdessä Roomassa, kunnes Neron despotinen käsi oli turmellut heidän onnensa ja karkoittanut heidät eri ilmansuunnille.
Nero oli julistanut Galban menettäneeksi virkansa ja samaan aikaan saapuivat viestit, jotka asettivat Othon valtiopannaan. Niinpä ei näillä kolmella roomalaisella, jotka nyt tapasivat toisensa, ollut muuta tietä edessään, kuin väkivallan.
Sinä yönä laati tämä koston triumviraatti rohkean suunnitelman, jonka uhri oli oleva Nero. Kun aamu sarasti, ratsastivat Markus ja Silanus Roomaa kohti; edellistä kannusti nopeaan matkan tekoon tieto vaimon ja lapsen vaarasta, jälkimäisen silmissä väikkyi verinen pää, joka oli viskattu hänen jalkoihinsa yöllä Campanian maahuvilassa.