"Seuratkaa minua", hän kuiskasi gallialaisille, viittasi luokseen erään upseerin ja antoi tuoda itselleen ratsun. Kuin raivotarten ruoskimana hän sitten nelisti palatsiaan kohti.
Sanaa sanomatta otti gallialainen lapsen kuolleen äitinsä rinnalta. Kukaan ei yrittänyt sitä estää. Kansajoukko lainehti. Tuhansia kysymyksiä sateli ilmassa.
Soihdut sammuivat. Kylmä yötuuli kuletteli hiiltyneitä ihmisruumiin jätteitä sinne tänne. Silloin lensi joukon läpi uutinen. Kansa kävi yhä kiihkeämmäksi ja meluisammaksi.
"Mitä on tapahtunut? Mitä on tekeillä?"
"Gallian kapina —"
"No?"
"Galba marssii Roomaa vastaan."
"Mitä me siitä huolimme? Meillä on sotilaita."
"Kyllä. Mutta ei leipää."
"Nero lupasi sitä meille."