"Jumala, Antonius, rankaisee. Ihmisellä ei siihen ole oikeutta."
"Niin on, Julia. Olkoon Jumala hänelle armollinen."
"Ja missä ovat kaikki toiset?" jatkoi Julia kuiskaten, "niitä oli paljon, lukemattoman paljon, jotka kuletettiin minun kanssani Neron puistoihin — missä ovat he?"
Antonius oli vaiti. Raivokkaita huutoja kuului kaukaa.
Kyynelet vierivät Julian poskille.
"Entäs Lucrezia, tuo lapsi? Näitkö häntä, Antonius? Sanovat, että hän olisi murhannut Poppean — minä en voi sitä uskoa."
Antonius, joka oli kuullut Poppean kuolemasta, mutta ei siitä, miten se oli tapahtunut, kysyi raa'asti:
"Kuka sen on sanonut?"
"Caesar."
"Uusi uhri. Hänet on tietysti tapettu kuten toisetkin. Mutta hiljaa — näen kahden naisen rientävän puiston läpi."