"Voi sattua tapaus", virkkoi hän niin hiljaa, että Agrippina pikemmin arvasi kuin kuuli hänen sanansa, "että Claudiuksen hallitusaikaa täytyy lyhentää."
"Hallitusaikaa?" toisti keisarinna väijyen, sanaa venyttäen ja äänellään alleviivaten.
"Hänen elämäänsä", täydensi ministeri kylmästi. "Mutta se saa olla sinun tehtäväsi."
Hän nousi lähteäkseen virkatoimiinsa, odottamatta keisarinnan vastausta.
"Saan jo tänään tietoja pojaltani, miten pitkälle suunnitelmamme ovat edistyneet, taikka, taikka taantuneet", kuiskasi hän puristaen raskasta purppuraista verhoa. "Jumalat olkoot sinulle armolliset."
* * * * *
Kun Agrippina jälleen oli yksin, levisi ilkeä hymy hänen kasvoilleen. Hän nousi hitaasti ja astui kevein askelin suuren kyprolaisen peilin eteen. Hänen komea vartalonsa kuvastui hienoin, täyteläisin piirtein lasissa, ja hänen kalpeissa kasvoissaan hehkuivat suurten, mustien timanttien lailla salaperäiset silmät.
Hän hymyili tyytyväisenä, ja ripusti raskaan purppuraviitan olkapäilleen.
"Minä olen voittava", mutisi hän, "sillä minä olen kaunis ja minulla on voimaa."