Upseeri tervehti sotilaineen kunnioittavasti päällikköään, jonka puku heti ilmaisi hänen arvonsa. Markus, joka niinikään oli heittänyt valepukunsa ja kantoi kapteenin arvomerkkejä, astui myös joukkoon. Sanaakaan enään virkkaamatta astuivat molemmat kunniaatekevien sotilaitten välitse ulos ja hävisivät pian yöhön.
Antonius, joka oli ollut pakoitettu toimetonna katselemaan näytelmää, astui nyt esiin ja kaartin upseerina komensi sotilaat viemään senaatille ilmoituksen caesarin kuolemasta. Hän itse Julian ja Lucrezian kanssa liittyi heihin palatakseen kaupunkiin, jossa hänellä ei enään ollut mitään pelättävää.
Tämä tapahtui yöllä kesäkuun 9 päivää vasten vuonna 68, siis keisarinna
Oktavian kuolinpäivänä.
Maja, jossa caesar makasi verissään, jäi autioksi. Kun poistuvien askeleet olivat lakanneet kuulumasta, hiipi Akte pimeään huoneeseen. Turhaan koetettuaan johtaa harhaan sotilaita, oli hän tullut kuulemaan caesarin viimeistä huutoa.
Hän verhosi verisen ruumiin vaipallaan, pesi hänen kasvonsa kyynelillään, voiteli hänen tukkansa ja piti koko yön kuolinvartiota ruumiin ääressä.
Seuraavana päivänä sai hän senaatilta luvan ruumiin hautaamiseen.
Hän kuletti sen marmooriseen hautakappeliin, jonka Nero jo nuoruutensa päivinä oli rakennuttanut. Samana päivänä julisti senaatti Galban keisariksi.
XXVIII LUKU.
TAISTELU PURPPURASTA.
Lokakuun alussa vuonna 68 saapui uusi imperatori Roomaan kansan, joka odotti parempaa aikaa, tervehtiessä häntä riemulla, ja legionien ilomielin uskollisuuttaan osottaessa. Mutta mieliala muuttui pian. Jo Rooman porteilla tapahtui kiusallinen näytelmä. Neron merisotilaat odottivat siellä häntä pyytääkseen päästä uuden caesarin palvelukseen. Galba viivytti vastausta, syntyi meteli, ja liian kiihkeänä sotilaallisessa ankaruudessaan, antoi Galba espanjalaisten legioonainsa hakata sotilaat kappaleiksi. Siten jätti hän verisen jäljen tielleen jo Roomaan tullessaan, ja tämä tapahtuma, jota seurasi joukko kovin ankaroita, osittain aiheettomiakin teloituksia, näytti merkitsevän pahaa Rooman tulevaisuudelle.