"Koska en tahdo kauvemmin taistella väkivallan puolesta."
Tigellinus, joka oli huomaavinaan tässä vastauksessa peitettyä kapinanhenkeä, jatkoi urkkimistaan:
"Tahdot ryhtyä vastustamaan väkivaltaa?"
"En; minä voin sitä kärsiä, mutta en tukea."
"Mistä väkivallasta sinä puhut? Minusta tuntuu, ettemme enään ymmärrä toisiamme."
"Väkivalta, jota tarkoitan, ei ole mikään henkilöllisyys. Jos sen edustajaa nimitetään Galbaksi taikka Neroksi — mitä kuuluu se asiaan? Se on Rooma. Se on se ajatus, joka syntyi Roomassa ja Roomasta maailman pääkaupungin teki. Siitä luopumisen pidän ensimäisenä velvollisuutenani."
"Mitä oppia sinä tunnustat, eversti?" arveli päätään pudistellen
Tigellinus, jonka tämä keskustelu saattoi yhä enemmän ymmälle.
"Kristinoppia, Tigellinus."
Nyt ymmärsi pretorianien päällikkö upseeriaan. Hän nauroi pilkallisesti ja käänsi hänelle selkänsä.
"Olet vapaa palveluksestasi."