Heti Agrippinan ensimäisten sanojen jälkeen, joitten taustan hän heti terävällä älyllään arvasi, tiesi hän kaiken, ja hiljaisuudessa oli hän myöskin punninnut syyt ja seuraukset tästä kohtauksesta.
Mutta hänellä oli syytä kyllin vaieta, ja tottuneena hovimiehenä, joka ei koskaan tuhlaa ratkaisevaa silmänräpäystä, valitsi hän osan, jota katsoi edullisimmaksi näytellä nykyisessä asemassaan.
"Olemme vaihtaneet jo kylliksi sanoja!" huusi Vitellius. "Nyt käymme toimimaan."
"Minkä neuvon annat, ruhtinatar?" kysyi Callistus.
"Ennen kaikkea", ehdotti Burrus, taitavin ja nopeatoimisin Agrippinan kannattajista, "olisi valittava caesarin seuraaja epäjärjestyksen välttämiseksi."
"Nero!" kaikui kuin yhdestä suusta.
"Minä otan keisarinnana vastaan poikani vaalin", hymähti Agrippina. "Te osoitatte olevanne valtiollisesti tarkkaälyisiä miehiä. Nero ei ole unohtava kiitollisuuden hyvettä, kun hän kerran Caesariksi tulee."
"Mutta kuinka voidaan", kuiskasi Burrus, "imperatori — huomaamatta —"
Hän pysähtyi.
"Kautta Styxin", huudahti Vitellius, "sitä varovaisuutta! Kuinka voidaan hänet tappaa — aioit kai sanoa, eikö niin?"