Agrippinan katse suuntautui rauhallisimpaan ja — pelkurimaisimpaan miehistä.
"Callistus", sanoi hän, "on auttava minua."
Hän tahtoi saada sen, joka kullan tai pelon vuoksi helposti saattoi tulla petturiksi, persoonallisen silmälläpitonsa alaiseksi.
"Oletko sinä samaa mieltä, Callistus?"
"Luonnollisesti. Luota minuun!"
"Sitten", jatkoi Agrippina, "täytyy meidän saada Xenophon puolellemme."
"Henkilääkäri?"
"Niin."
"Ah — sinä aiot käyttää myrkkyä?"
"Se on varmin keino ja vaikuttaa ilman tarpeetonta melua. Mutta mies täytyy saada suostumaan puuhaan."