"Eikö se ole vaarallista?" arveli Burrus.
"Mitä vielä. Hän on kreikkalainen!"
"Hyvä sitten — kaartista menen minä takuuseen", vakuutti Burrus, pretorianieversti. "Jokaiselle sotamiehelle on vaan luvattava rahaa."
"Vielä yksi seikka. Prinssi Neron täytyy olla paikalla näyttäytyäkseen heti joukoille ja Britannicus on estettävä sekaantumasta asiain kulkuun."
"Minä otan sen huolekseni", huomautti Seneca.
"Ja minä toimitan asiat kuntoon senaatissa", lupasi Vitellius. "Muutoin onkin siellä mieliala prinssi Neroa kohtaan suopea, tarvitsee vaan sitä taitavasti käyttää hyväkseen."
"Se on luonnollista", huomautti Seneca, "Britannicuksen haaveksiva luonne ei juuri häntä suosittele roomalaisten silmissä. Tahdotaan nähdä miehiä valtaistuimella, sillä valtakunnassa on paljon sellaista, jonka karsimiseen tarvitaan rautaista nyrkkiä."
"No niin", virkkoi Agrippina katsoen hymyillen Senecaan, "siinä suhteessa minä menen takaukseen Neron puolesta."
Samassa silmänräpäyksessä astui tämä äitinsä orjattaren kutsumana saliin. Miehet tervehtivät kunnioittavasti ja hän vastasi hiukan epäluuloisesti. Hän aavisti, että täällä oli ollut kysymys jostain erikoisemmasta, ja äidin läsnäolo teki häneen epämieluisan vaikutuksen. Agrippina astui häntä vastaan ja virkkoi kätensä hänen olalleen laskien:
"Kahdeksan päivän kuluttua olet sinä imperatori!"