Ja Caligula, hänen seuraajansa, Germanicuksen huoneen viimeinen vesa?
Häntä syytettiin kolminkertaisesta sukurutsauksesta…
Tämän sisar oli keisarinna Agrippina, Oktavian äitipuoli, keisari Claudiuksen puoliso. Vuonna 40 j. Kr. oli hänet lähetetty Ponzas-saarelle maanpakolaisuuteen, koska hän oli muodostanut salaliiton oman veljensä henkeä vastaan. Siihen aikaan oli hänen puolisonansa ollut ritari Domitius Ahenobarbus, jolle hän v. 37 oli synnyttänyt pojan, nimeltä Domitius. Leskenä oli hän Caligulan murhan ja Tiberiuksen valtaistuimelle nousun jälkeen palannut Roomaan ja siellä mennyt naimisiin kuuluisan puhujan Crispus Passinuksen kanssa, joka myöskin pian oli kuollut. Ja nyt, kun keisarin ensimäinen puoliso Messalina, Oktavian ja Britannicuksen äiti, oli teloitettu, oli tämän saman Agrippinan onnistunut juoniensa, kiehtovan käytöksensä ja keisarin uskotun neuvonantajan vaikutuksen kautta kohota koko sivistyneen maailman hallitsijan puolisoksi…
Oktavia ajatteli kauhistuen ensimäistä kohtaustaan tämän naisen kanssa, jonka sekä menneisyys että koko esiintyminen todistivat hänen kykenevän minkälaisiin vehkeisiin hyvänsä. Heti alusta pitäen oli hän ponnistanut kaiken voitavansa, valmistaakseen pojalleen Domitiukselle yhtä korkean aseman Britannicuksen rinnalla. Hän kietoi heikon puolisonsa tykkänään juonineen ja vehkeineen ja nyt olivat hänen suunnitelmansa riistäneet Oktavialta hänen nuoren onnensa. Jo Messalinan eläissä oli keisari suostunut tyttärensä kihlaukseen ylhäisen ritarin, Junius Silanuksen kanssa. Agrippina oli saanut aikaan sen, että keisari nojautuen tekaistuun syytökseen, erotutti Silanuksen senaatista ja purki Oktavian ja hänen kihlauksensa. Sen jälkeen oli tyttö kihlattu prinssi Domitiukselle, kysymättä lainkaan hänen omaa mieltään.
Niin paljon oli prinsessalle selvää jo ennestään, mutta vasta nyt näki hän keisarinnan vehkeitä johtavat vaikutteet. Nyt ymmärsi Oktavia kaikki ja kauhulla katsoi hän tulevaisuutta, joka ei ollut turmeleva ainoastaan hänen elämäänsä, mutta oli käyvä vaaralliseksi myöskin hänen veljelleen Britannicukselle, ehkäpä hänen isälleenkin — —
* * * * *
Kaukana idässä alkoi heikko sarastus punata taivaan rantaa ja aamun verkkaan vaaletessa sammuivat tähdet.
Silanus nojasi pylvään jalustaa vasten ja katseli Oktaviaa, ikäänkuin olisi hän ikuisiksi ajoiksi tahtonut syövyttää tämän piirteet sieluunsa. Hänen otsansa oli kirkastunut ja kasvonsa osoittivat jaloa itsensähillitsemistä.
Oktavia ojensi ääneti hänelle kätensä. Hänellä ei ollut enään mitään sanomista. Yö vaaleni vaalenemistaan ja heleä purppuranpuna levisi taivaalle. Oli tullut hetki, jolloin eivät sanat, eivät kyyneleet enään voi sydäntä huojentaa, hetki, jolloin rautaisen täytymyksen alla vielä kerran kaikki tuska, kaikki epätoivo hurjalla voimalla sydänparkaa pusertaa. Itsensä hillitseminen, jonka tuo intohimoinen mies oli saavuttanut hänen vaikutuksestaan, lohtu, jota hän toiselle oli jakanut, puuttui häneltä itseltään, ja nyt kun eronhetki oli lyönyt, värisytti raju epätoivo Oktavian sielua. Mutta tuo jalo nainen hillitsi kaihonsa, koettaen silloinkin kun kipeimmin kärsi, lieventää rakastetun miehen surua raskaana hetkenä.
"Oktavia", virkkoi Silanus vaivoin koettaen saada äänelleen varmaa sointua, "meidän täytyy erota. Viimeinen toivomuksesi on minulle käsky, jonka edessä taivun. Minä kannan kuormaa, jommoinen elämä minulla tästä lähtien on, siinä tietoisuudessa, että siten palvelen sinua. Nyt alkavaa päivää seuraavana yönä olen jo matkalla Syyriaan, jossa liityn sikäläiseen armeijaan. Suojelkoot jumalat, joihin sinä uskot, minua pahimmalta. Sinusta tulee toisen vaimo ja jäät yksin, kuten minäkin. Mutta sielumme ovat ainiaaksi toisilleen vihityt ja ajatuksissani olen aina sinun luonasi.
"Suokoon Jupiter, etteivät kamalat aavistukseni toteennu. Mutta viimeinen jäähyväissanani, kallis ystävä, on: jos, ollessasi tuon sekasikiön vaimona, joskus tulee aika, jolloin sinua vaara uhkaa, jolloin jäykkä, miehekäs säilä ja taipumaton rohkeus ovat tarpeen, ja sinä turhaan etsit uskollisia miehiä tueksesi, silloin kutsu minua, ja nopeammin kuin keisarillinen pikaviesti olen minä Aasiasta rientävä tänne."