Keisari, joka oli juuri noussut seisoalleen, istuutui uudelleen ja kiinnitti väsyneen katseensa ministeriin.
"Puhu", virkkoi hän lyhyesti.
"Asia koskee sinun perhettäsi", jatkoi Pallas, "ja toivon sinun suovan minulle anteeksi, että olen tässä suhteessa tehnyt huomioita, koska se on tapahtunut sinun onnesi hyväksi."
"Minun perhettäni?" kysyi keisari, käyden tarkkaavaisemmaksi. Hänen äänessään oli epävarma sointu ja vaikka hän ponnisti, näyttääkseen tyyneltä, esiintyi hänen kasvoillaan pelon tapainen ilme.
Ajatteliko hän Messalinaa?
"Molemmat tapaukset, joista sinulle tahdon ilmoittaa", jatkoi ministeri suunnaten kylmän katseensa keisariin, "ovat viimeyöllisiä ja näyttävät olevan jonkinmoisessa yhteydessä keskenään. Vakoojani ovat onnistuneet saamaan tiedon kohtauksesta entisen senaattori Junius Silanuksen, tasavaltalaismielisen, Thrasea Paetuksen, joka kuuluu vastustajiisi senaatissa, hänen ystävänsä Borea Soranuksen, pretoriaanien upseeri Antonius Sekunduksen ja prinssi Britannicuksen välillä."
"Britannicus?" toisti keisari miettiväisenä, lausuen nimen painolla, ikäänkuin olisi hänestä tuntunut mahdottomalta kuulla prinssiä mainittavan tässä yhteydessä. "Ja Silanus? — Vai niin. — Silanus. — Sehän on kyllä mahdollista. He olivat ystäviä. — Prinssin arvolle ei sovi kuitenkaan seurustella tuon erotetun senaattorin kanssa. — Hänellä lienee joku yksityisasia sen miehen kanssa. — Thrasea Paetus. — Mies on epäilyttävä. — Silanus — samoin epäilyttävä. — Mitä on pretorianiupseerilla tekemistä heidän seurassaan?"
Pallas kohautti olkapäitään.
"Mutta Britannicushan oli joukossa. Se seikka asettaa asian kaiken epäilyksen yläpuolelle. Eikö niin?"
"Olisi majesteettirikos toisin ajatella", vastasi ministeri vältellen, hyvin huomaten keisarin vaanivan katseen. Näytelköön vaan viekas Claudius välinpitämätöntä; hän, joka oli niin epäluuloinen, että oli hankkinut itselleen kaksinkertaisen henkivartioston. Pallas tiesi, että keisarin ajatukset eivät tulisi vähiin aikoihin rauhoittumaan.