"Enhän toki. Minä aion sinut voittaa."
"Siitä ei tule ikinä mitään, niin totta kuin jumalat elävät."
"Älä tee väärää valaa! Siitä tulee tosi, olet sen näkevä."
"Ei koskaan. Sinä olet kuoliaaksi poljettava matelija."
"Minun myrkkyni tekee vielä sinut taipuvaisemmaksi."
"Oh — kurja! Etkö sinä tiedä, että minä aion ottaa Vestan neitsyen hunnun?"
"Mitä se minuun kuuluu?"
"Minä tapan sinut!"
Pilkallinen hohotus oli vastaus. Callistus oli lähestynyt Marciaa, mutta hyppäsi samassa parkaisten takaisin. Silmänräpäyksessä oli Marcia vetänyt vaippansa liepeestä tikarin, jota hän aina piti mukanaan ja syössyt sen hirviön rintaan. Ainoastaan vaistomaisesti eteen nykäisty käsivarsi oli pelastanut Callistuksen varmasta kuolemasta. Tikari oli tunkeunut syvälle olkapäähän, josta juoksi tulvimalla verta lattiamatolle.
Horjuen vetäytyi Callistus takaisin ovelle.