Mutta hän itse ei tuohon taustaan ollut kuitenkaan tyytyväinen. Heräävän aistillisuuden rinnalla vallitsi tämän naisen rinnassa mitä rajattomin kunnianhimo. Hän hyvin tiesi olevansa kaunis ja nerokas, ja ken olisi nähnyt hänen sisimmät soppensa, hän olisi voinut vakuuttaa, että hän oli myöskin, eikä suinkaan vähäisimmässä määrässä, huono ja turmeltunut; ja sitä tarkoituksella ja harkinnasta.
Hänet voitiin laskea siihen lajiin Roomaan naisia, joka kilvan koetti pilkata muinaista, tasavallan aikuista siveellisyyttä rajattomalla siveettömyydellään. Rooman senaikuiseen tapainturmelukseen oli pääasiassa syynä voitettujen itämaalaisten vaikutus. Mutta myöskin kotimaastaan siirtyneet kreikkalaiset koettivat tehdä parastaan levittääkseen turmeltuneen Hellaan paheita voittajiensa pääkaupunkiin. Ylhäissäätyiset suorastaan kilpailivat porvarisnaisten kanssa koettaessaan elää yleisten naisten tavoin ja kaikenlaiset häväistysjutut olivat maailman pääkaupungin yleisön mieluisimmat puheenaiheet.
Poppea olisi pettänyt miestään ensimäisen tilaisuuden sattuessa. Tämä tilaisuus tarjoutuikin pian roomalaisen Dandy Salvius Othon muodossa. Otho oli Rooman rikkaimpia, jalosukuisimpia ja hienoimmin sivistyneimpiä, mutta myöskin turmeltuneimpia nuorukaisia. Ollen Rufiuksen ystävä, oli hän melkein joka päivä Sabinan läheisyydessä, joka kohta oli mieltynyt nuorukaiseen, sillä välin kuin tässä paloi mitä kiihkein intohimo ihanaa talon emäntää kohtaan. Mutta Rufius ei ollut ainoastaan uskollinen, vaan myöskin valpas ja mustasukkainen puoliso, eikä ollut niinkään yksinkertainen asia tehdä hänet vihollisekseen.
Eräänä päivänä oli Rufius matkustanut asioilleen Campanialle, ja Poppea päätti käyttää tilaisuutta hyväkseen, uhratakseen Isiksen temppelissä. Hänen puolisonsa oli ankarasti kieltänyt häntä menemästä Isiksen kunniaksi toimeenpantuihin jumalanpalveluksiin; syytä kylliksi, että Poppea oli hankkinut itselleen perinpohjaiset tiedot niistä.
Hän oli ottanut palvelukseensa erään vanhan syöjättären, nimeltä Hippolyte, koska tämä, kuten vakuutettiin, osasi mestarillisesti hoitaa hiuksia. Tämä laji naisia välitti ammattinsa turvissa kaikkia aikansa paheellisia toivomuksia. Myöskin Hippolyte osasi haltijattarelleen niin seikkaperäiset tiedot ja kuvata kaikki niin viekoittelevasti, että Poppea päätti niin pian kuin mahdollista käydä Isiksen temppelissä, missä pappien suojeluksen alla oli kaikki luvallista, jokainen synti jumalalle mieleen.
Tänään, jolloin hän oli Rufiuksen palatsin rajaton valtijatar, ei mikään käynyt hänen mielestään kyllin pian. Tuskin oli aamuaurinko alkanut heittää säteitään viheriän akkunan läpi, kun Poppea työnsi kultakirjaiset peitteet päältään ja laskeutui korkealta vuoteeltaan.
Tyndaris orjatar odotti jo valtijatartaan viedäkseen hänet kylpyhuoneeseen. Siellä pesi Poppea itsensä, ensin lämpöisellä, sitten kylmällä vedellä, ja hierotutti ihoonsa harvinaisimpia hajuvesiä ja öljyjä. Pukuhuoneeseen palattuaan antoi hän Tyndariksen ihomaalilla somistaa kasvojaan, Hippolyten valvoessa toimitusta. Ensin hieroi orjatar vielä kasvoja öljyllä, josta iho kävi notkeaksi, pani varovasti lyijymaalia pieniin ryppyihin ja veti päälle keveästi ihomaalia. Sitten siveli hän salvalla kulmakarvat ja silmäripset, veti tumman juovan silmien alapuolelle ja laittoi poskille, huulille ja korvanipukoille vienon rusoittavan punan.
Eräs orja toi Actadiurnan, niinkutsutun valtakunnan lehden, joka oli
Rooman ainoa sanomalehti.
Poppea luki. Siinä kerrottiin viimeisistä nimityksistä, perhetapahtumista ja sodan kulusta. Henkilääkäriltä oli tiedonanto vaarallisesti sairastuneen keisarinna Oktavian terveydentilasta.
Poppea luki sen tarkkaavaisesti, pani sitten sanomalehden pois ja huoahti syvään.