Heittäen vielä silmäyksen hämmästyneeseen tyttöön, kiiruhti hän ulos, etsien neuvottua tietä, joka hänet oli viepä taas vapauteen.
Kauvan seisoi Julia paikallaan ja katseli esirippua, joka vielä liikkui.
Sitten lähti hän ajatuksiinsa vaipuneena siihen palatsin osaan, jota keisarinna vallitsi. —
* * * * *
Antonius oli saapunut kadulle kenenkään häiritsemättä. Raikas, leppeä, aurinkoinen ilma häikäisi häntä ja huumasi samalla kertaa.
Siinä lepäsi Rooma, vanha, ylväs Rooma! Kaikki neljätoista kaupunginosaa olivat entisellään. Keisarin komeat rakennukset eivät olleet luhistuneet. Tasavallan rakennuttamat temppelit huikaisivat silmää valkeudellaan. Ruusut tuoksuivat kuin ennenkin. Kapitoli yleni synkkänä, jylhänä. Ihmiset kulkivat, nauroivat ja juttelivat kuten ainakin. Aurinko paistoi ja Italian päällä kaareutui ikuinen, tummansininen taivaankansi.
Ja kuitenkin istui caesarin istuimella salamurhaaja!
Mietteissään kulki soturi eteenpäin, välittämättä suunnasta. Hän mietti, missä sanoisi olleensa ajan tuosta muistettavasta päivästä lähtien. Että tyranni sitä tiedusteleisi, oli epäilemätön asia, ja hänen täytyi välttää epäluulon kohdistumista Juliaan.
Kauvan harhaili hän hiljaisemmissa kaupungin osissa. Hän ei ollut huomannut, että oli tullut hämärä ja koettaessaan välttää seutuja, jossa voisi tavata tuttuja, oli hän joutunut Ostian portille ja jatkanut matkaansa pitkin Via Ostiaa.
Yö oli saapunut. Taivaalle oli noussut kuu ja sen valossa huomasi Antonius äkkiä edessään tiellä miehen ruumiin, jota ympäröi laaja verilammikko. Säikähtyneenä kumartui upseeri tarkastelemaan kuollutta. Hän näytti tulleen matkalta, sillä hänen pukunsa oli pölyssä ja hänen kasvonsa, joihin myös oli sattunut miekan isku, olivat sannoittuneet. Kaikki yksityisseikat todistivat, että mies oli ylhäissäätyinen; hänen vaippansa oli komea, aseet mitä kallisarvoisimmat ja kädet hennot. Ja kun Antonius tarkemmin katseli kuolleen kasvoja ja lähemmin tutki hänen kasvonpiirteitään, kouristi äkkiä sanomaton kauhu hänen sydäntään; raivosta huudahtaen peräytyi hän surmatun luota.