AMALIA. Suudelkaa sitä pikkuista ruusunnuppuista oikein lämpimästi, oikein herttaisesti minunkin puolestani! Minä tulen heti jälessä Berthan kanssa.
AKSEL (kohteliaasti): Erittäin hupaista!
(Menee oikealle).
KOLMAS KOHTAUS
Amalia. Bertha.
AMALIA. Kuinka sievä ja kohtelias miehesi aina on minua kohtaan! Koko kaupunki onkin ihastunut hänen hauskaan ja iloiseen käytökseensä. Mutta melkein liian iloinen, (herittää sormellaan) melkein liian iloinen hän vain on, ystäväiseni.
BERTHA. Mitä tarkoitat?
AMALIA. Mitäkö tarkoitan? Ei mitään, ei niin mitään. Ei se ansaitse puhumistakaan. Täytyyhän sitä elää mukana, ja hauskassa seurassa annetaan mielellään rahojen luistaa.
BERTHA. Rahojen?
AMALIA. Ei, nyt en lausu sanaakaan enempää — en sanaakaan, koska sinä noin siitä kiivastut.