BERTHA (tyynesti niinkuin ennenkin): Mitä kuulit?
AMALIA. Kuulin Hansenin sanovan miehellesi: »lähetä minulle siis huomenna kolmetuhatta markkaa», ja miehesi vastasi: »ole huoletta, ne saat jo aamupuolella aivan varmaan.»
BERTHA. Kolmetuhatta markkaa! Suuri Jumala! Ooh, se on mahdotonta!
AMALIA. Taivaan tähden, rauhoitu, rauhoitu, rakas Bertha! Juo lasi vettä, (kaataa vettä lasiin) — Kas tässä! Se rauhoittaa sinua.
BERTHA. Se on tarpeetonta. — Kolmetuhatta markkaa! Ei, kyllä sinä mahdoit väärin kuulla?
AMALIA. Voihan se olla mahdollista. Mutta olettehan sitäpaitsi niin varakkaita, ett'ei siitä —
BERTHA. Ja luulet heidän puhuneen korttivelasta?
AMALIA. Herra Jumala, kuinka sen voisin tietää! Kortinlyönnistä he kumminkin puhuivat.
BERTHA. Oletko varma siitä, että se oli Hansen, jonka kanssa Aksel puhui?
AMALIA. Kyllä minä häntä siksi luulin. Mutta eikö todellakaan miehesi ole kertonut, kenen seurassa hän vietti eilisen illan?