AMALIA (erikseen): Kuinka hän näyttää vihaiselta! Bertha on luultavasti hänelle jo sanonut — — (Ääneen) Paljon kiitoksia, mutta minulla ei tosiaankaan ole aikaa. Berthaa vaan tahdoinkin tavata.
AKSEL (käskevästi): Istukaa, sanon teille!
AMALIA. Herra varjelkoon!
(Istuu pelästyneenä).
AKSEL (hetkisen äänettömyyden perästä): Mitä minuun noin tuijotatte?
Pelkäättekö minua?
AMALIA. Niin — minä en tiedä — en ymmärrä — — —
AKSEL. Olenko mielestänne kamalan näköinen?
AMALIA. Olette — niin kummallisen — niin juuri kuin — — —
AKSEL. Kuin mies, joka on valmis tekemään — mitä hyvänsä —
AMALIA (aikoo hyökäistä ylös): Taivaan tähden! Älkää minulle vain pahaa tehkö!