BERTHA. Saanko tarjota sinulle kupin kahvia, Amalia? (Antaa hänelle kupin).
AMALIA. Paljon kiitoksia! (Panee sokeria kuppiin ja ottaa leipää puhuessaan) Ja kun muistan, kuinka miellyttävä ja kaunis Mari oli tyttönä, kuinka sievästi ja komeasti hänellä kaikki oli kotonaan ja kuinka iloisesti ja sydämellisesti hän aina otti vieraitaan vastaan, ja kun kaikkea tätä vertailen hänen nykyiseen kohtaloonsa, niin oikeinpa sydäntäni vihlaisee, että — —
BERTHA. Suo anteeksi, minulla on vaan kahta lajia leipää tarjottavana, mutta niinkuin jo eilen sanoin, en ole mitään varustanut syntymäpäivääni varten —
AMALIA. Ooh, kultaseni, että sinä viitsit! Mitä tyhjästä kursailee niin vanhan ystävän kanssa kuin minä olen tässä talossa. Mutta varustuksista johtuu mieleeni eräs asia, josta minun täytyy teille kertoa, ystäväni. Niin — voitteko ajatella! — tänä aamuna tulee tullikirjoittajan piika meidän kyökkiimme ja pyytää lainaksi lihaliemikattilaa. »Mitä herrasväki sillä tekee?» kysyin minä vähän kummastellen. »Juu, sihteeri rouvineen viettävät huomenna hääpäiväänsä ja antavat suuret päivälliset kaikille tuttavilleen», kuului röyhkeä vastaus. Suuret päivälliset! Sihteerin herrasväki. Ei, nyt ei enää ole häpyä ollenkaan!
AKSEL. Toden totta! Eihän semmoista ole ennen kuultukaan! Ne muuten näyttävät olevan siivoja ihmisiä, joiden tulisi tietää, mikä heille sopii, mikä ei.
AMALIA. Kyllä kaiketi! Mitä köyhempiä, sitä röyhkeämpiä! Eivätkö ne hölmöt saattaisi ottaa esimerkkiä viisaista ja ymmärtäväisistä ihmisistä? Mamma sanoo minulle usein: »Malla-kultaseni, eikö meidänkin joskus pitäisi kutsua päivälliselle muutamia likeisimpiä tuttavia, joiden luona sinä usein niin paljon hyvää nautit»; mutta silloin minä aina vastaan: rakas mammaseni, se tosin minusta olisi sanomattoman hauskaa, ja varaahan siihen meillä kyllä olisi, mutta meidän tulee olla varuillamme — ihmisillä saattaisi olla siitä sanomista, sillä sitä ei koskaan voi edeltäpäin tietää, kuinka parhaatkin tarkoituksemme käännetään ja väännetään.
AKSEL. Siinä olette aivan oikeassa. Ihmisiä todellakin on olemassa, jotka voivat kaikki pahimpaan kääntää.
AMALIA (päätään pudistaen): Ooh, kyllä niitä on, kyllä niitä on sellaisia!
AKSEL. Jotka tunkeutuvat perheisiin, sekaantuvat emännän toimiin ja urkkivat puolisoiden keskinäisiä asioita.
AMALIA. Aivan niin, sellaisia tunnen monta.