Mutta äkkiä hän katsahti ylös, kohdaten silmäni, ja vakuutan teille, että hän horjahti saarnastuolissaan; hänen silmänsä pullistuivat päästä, hänen kätensä kohosi osoittamaan minua ikäänkuin vastoin hänen tahtoaan, ja saarna pysähtyi siihen.
Sitä ei ole hauska tunnustaa, mutta tieheni minä pötkin; ja jos saisin samallaisen järkytyksen, niin livistäisin huomennakin. Nähdä tuon lavertelevan kanakan lysähtävän kokoon vain minut huomatessaankin sai minut tuntemaan kuin olisi pohja pudonnut maailmasta.
Menin suoraa päätä kotiin, jäin sinne, enkä puhunut mitään. Saattaisi otaksua, että olisin kertonut Umalle, mutta se oli vastoin järjestelmääni. Saattaisi luulla, että olisin mennyt kysymään Casen mielipidettä; mutta toden teolla häpesin puhua sellaisesta asiasta, peläten, että jokainen nauraa rapsauttaisi minulle vasten kasvoja. Siksi pidin suuni kiinni ja ajattelin sitä enemmän; ja mitä enemmän ajattelin, sitä vähemmin asia minua miellytti.
Maanantai-iltana selvisi päässäni ajatus, että minua kohtaan varmaan oli julistettu tabu. Uusi kauppapuoti oli kaksi päivää ollut avattuna kylässä, ja tuntui aivan uskomattomalta, ettei ainoakaan mies tai nainen tullut sitä katsomaan.
— Uma, — sanoin, — luulen, että minulla on tabu.
— Luulen niin, — virkkoi hän.
Mietiskelin hetkisen, utelisinko häneltä enempää; mutta ei ole viisasta antaa alkuasukasten luulotellakaan, että heiltä kysytään neuvoa, ja senvuoksi läksin Casen luo. Oli pimeä, ja tapansa mukaan istuskeli hän yksinään portailla poltellen.
— Case, — aloitin, — on tapahtunut merkillistä. Minut on tabuoitu.
— Oh, loruja! — vastasi hän, — se ei ole tapana näillä saarilla.
— Olkoon tai ei, — sanoin. — Se oli tapana siellä, mistä tänne tulin. Vakuutan tietäväni, millaista se on; ja väitän sinulle varmasti, että olen joutunut tabun alaiseksi.