— Kuulehan, — sanoin, — jätä tuo hupsuttelu! Oletpa tehnyt niistä kauniin sekamelskan, ikäänkuin ei minulla olisi kylliksi kiusaa ilmankin! Ja luullakseni käskin sinun laittaa päivällistä!
Ja sitte lienen antanut hänen kuulla karkeampaa kielenkäyttöäni, kuten hän ansaitsi. Hän nousi heti ylös niinkuin vahtisotilas upseerinsa käskystä; sillä minun täytyy myöntää, että hän aina käyttäytyi hyvin ja osoitti suurta kunnioitusta valkoihoisia kohtaan.
— No, — sanoin minä, — sinä olet täältä ja sinun täytyy tämä ymmärtää. Minkätähden on minulle julistettu tabu? Tai ellei niin ole laita, miksi ihmiset karttavat minua?
Hän seisoi töllistellen minua, silmät suurina kuin lautaset.
— Eikö sinä tiedä? — läähätti hän vihdoin.
— En, — sanoin minä. — Miten saattaisit sitä minulta odottaa?
Siellä, mistä olen tullut, ei ole sellaisia hullutuksia.
— Eikö Ese sinulle kertoi? — kysyi hän jälleen.
(Ese oli alkuasukasten nimitys Caselle; se merkitsee ehkä muukalaista tai omituista, tai se saattaa merkitä vaikka mammee-omenaa, — mutta luultavimmin oli se vain hänen oma nimensä väärin kuultuna ja kanakain kielelle muovattuna.)
— Ei paljoa, — vastasin.
— P—n Ese! — huudahti hän.