"Jospa niin olisikin, lordi hyvä", huudahdin minä. "Silloin olisivat teidän asianne paremmin."
"Ei, ei ollenkaan", sanoi hän vihaisesti. "Tämä oli parasta, mitä toivoa voin. Siinä ankara laskelma tehtävänä, ja nyt — vihdoinkin — voin siihen ryhtyä."
Aloin varoittaa häntä niin suuresta rauhallisuudesta, mutta hän vain vastasi: "Oh, me emme ole nyt Durrisdeerissa ja minä olen ollut varoillani. Hänen maineensa on kulkenut häntä nopeammin; minä olen valmistanut veljelleni tervetuliaiset. Sattumakin on tullut avukseni; olen näet tavannut erään albanylaisen kauppamiehen, joka on tutustunut häneen kohta kapinavuosien jälkeen, ja joka onneksi epäilee häntä murhasta; asia koski erästä Chew-nimistä miestä, joka myöskin oli Albanysta kotoisin. Ei hämmästytä ketään, jos ajan hänet ulos ovesta: hän ei saa lähestyä lapsiani eipä edes tervehtiä vaimoani. Mitä minuun itseeni tulee, sallin minä hänen veljenäni puhutella itseäni. Muutenhan ei asiasta olisi minulle mitään huvia", sanoi lordi hieroen käsiänsä.
Sitten hän sai uuden ajatuksen ja lähetti nopeasti kutsukortteja seudun ylhäisölle. En muista mitä tekosyytä hän käytti, mutta joka tapauksessa hän sai aikaan, mitä oli tahtonutkin, joten vanha vihollisemme näyttämölle ilmestyessään tapasi lordin astelemassa talon edustalla varjokkaitten puitten siimeksessä kuvernööri toisella puolellaan ja useita ylhäisiä miehiä toisella. Rouva, joka istui kuistikolla, nousi paikaltaan varsin kärsimättömän näköisenä ja vei lapset mukanaan sisään.
Master oli hyvin puettu; vyötäisillä riippui hieno koristemiekka; hän teki miellyttävän kumarruksen seurueelle ja nyökkäsi lordille tutunomaisesti. Lordi ei vastannut tervehdykseen, tuijotti vain veljeensä otsa rypyssä.
"No, hyvä herra", sanoi hän vihdoin, "mitä pahaa ilmaa on meidän kiittäminen siitä, että juuri tänne tulet, tänne, jonne maineesi kaikkien meidän häpeäksi on ehtinyt ennen sinua?"
"Teidän korkea-arvoisuutenne suvaitsee olla kohtelias", huudahti master vavahtaen.
"Minä suvaitsen puhua asian suoraan", vastasi lordi, "sillä välttämätöntä on, että selvästi tajuat asemasi. Kotona, missä sinua niin vähän tunnettiin, kävi vielä päinsä antaa asiain mennä menojaan, mutta täällä siirtomaassa se olisi aivan mahdotonta. Sentähden voin sinulle vakuuttaa, että olen lujasti päättänyt pysyä sinusta erossa. Sinä olet jo ennen melkein kokonaan hävittänyt minut, kuten aikaisemmin isäni — jonka sydämen sinä sitäpaitsi musersit. Sinun rikoksiasi ei voi rangaista laki; mutta ystäväni kuvernööri on luvannut suojella perhettäni. Varo itseäsi, hyvä mies!" huusi lordi heiluttaen hänelle keppiä, "jos sinun huomataan puhuneen sanankin viattomalle talonväelleni, niin mennään niin pitkälle, että saat siitä lakimääräisesti kärsiä."
"Oho!" sanoi master, varsin viekkaasti. "Sellaisiako etuja maastamuutto tuo mukanaan. Nämä herrat eivät tunne historiaamme, huomaan minä. He eivät tiedä, että minä olen Durrisdeerin lordi, he eivät tiedä, että sinä istut sijallani vajallisen perhesopimuksen nojalla; he eivät tiedä (muuten he eivät ystävinä seurustelisi kanssasi), että jok'ainoa jalanala Durrisdeerin tilaa kuuluu minulle kaikkivaltiaan Jumalan edessä — ja että jok'ainoan pennin, jonka pidätät minulta, pidätät varkaana, valapattona ja uskottomana veljenä!"
"Kenraali Clinton", huusin minä, "älkää kuunnelko hänen valheitaan. Minä olen talon vouti ja vakuutan, ettei hänen puheessaan ole pienintäkään perää. Mies on kuolemaantuomittu kapinoitsija, josta sittemmin on tullut lahjottu vakoilija; siinä hänen historiansa parilla sanalla."