"Tahtoisin hänet pois tästä kaupungista!" huusin minä. "Tahdon hänen lähtevän minne hyvänsä ja miten hyvänsä, kunhan hän vain ei ole täällä."
"Minä olen sanonut mitä minä tahdon", vastasi lordi, "ja te olette sanonut mitä te tahdotte. Riittäköön se siitä."
Mutta minä ajattelin yhä vain masterin pois saamista. Mieltäni liikutti mitä ankarimmin, kun muistin miten kärsivällisesti hän jälleen ryhtyi työhönsä. Ei kukaan voisi sietää niin pitkällistä pilkkaa, kaikkein vähimmin master. Olin tuntevinani ilmassa veren hajua, ja lupasin itselleni, etten löisi laimin mitään, en mahdollisuuden välkähdystäkään, kun oli kysymyksessä onnettomuuden välttäminen. Samana päivänä menin lordin luo konttoriin, missä hänellä oli jotain pientä puuhaa.
"Lordi hyvä", sanoin minä, "olen keksinyt sopivan käyttökeinon säästämilleni rahoille. Mutta ne ovat, paha kyllä, Skotlannissa; niiden nostamiseen kuluisi aikaa, ja asia on kiireellinen. Voisiko korkea-arvoisuutenne antaa minulle tuon summan etukäteen velkakirjaa vastaan?"
Hän katsoi minuun hetkisen kiinteän tutkivasti. "Minä en ole koskaan tiedustellut taloudellista asemaanne, Mackellar", sanoi hän. "Lukuun ottamatta myöntämäänne takausta, voi sattua, ettette ole killinginkään arvoinen."
"Minä olen ollut kauan teidän palveluksessanne, enkä ole koskaan sanonut valheellista sanaa; en liioin pyytänyt mitään suosionosoitusta", sanoin minä, "ennenkun tänä päivänä."
"Suosionosoitusta masterille", vastasi hän rauhallisesti. "Pidättekö minua hupsuna, Mackellar? Koettakaa ymmärtää kerta kaikkiaan, että minä teen tuolle pedolle mitä tahdon; minua ei liikuteta hyvällä eikä pahalla, ja ennenkuin minun silmäni pimitetään, tarvitaan sukkelampi temppuilija kuin te. Minä tahdon, että minua palvellaan, palvellaan uskollisesti, enkä, että te vehkeilette ja sotkette asioita minun selkäni takana ja varastatte rahoja minulta itseltäni kukistaaksenne minut."
"Lordi hyvä", sanoin minä, "noita sanoja en anna teille anteeksi."
"Miettikääpä asiaa, Mackellar, niin te ehkä huomaatte, että ne ovat paikalleen puhutut. Teidän juonittelunne se on anteeksiantamatonta. Kieltäkää, jos voitte, että aiotte käyttää rahoja tehdäksenne jotakin, mihin minä en suostu. Jos voitte kieltää, niin pyydän mielelläni anteeksi. Mutta muuten täytyy teidän tyytyä siihen, että menettelyänne nimitetään sen oikealla nimellä."
"Jos luulette minun muuta aikovan kuin teidät pelastaa" — aloin minä.