"Teidän sijassanne minä en laskisi suustani tuollaista halpamaista jaaritusta", vastasin minä; "mutta minä sanon, mitä tekisin — minä pistäisin pääni kylmään veteen, sillä tänä yönä te olette saanut enemmän kuin siedätte."
"Luuletteko?" sanoi hän, aivan kuin olisi erinomaisesti ihastunut.
"Olisiko se hyvä minulle? Sitäpä minä en ole koskaan koettanut."
"Minä muistan ajan, jolloin teidän ei ollut tarvis sitä tehdä, lordi hyvä, ja sen ajan minä tahtoisin takaisin", sanoin minä. "Mutta totta puhuen, ellette te lopeta säännötöntä elintapaanne, joudutte aivan hunningolle."
"Näyttääpä siltä kuin en enää voisi juoda yhtä hyvin kuin ennen", sanoi lordi. "Minä saan liikaa hattuuni, Mackellar. Mutta ollaanpa paremmin varuillaan."
"Niin tehkää", vastasin minä. "Teidän on toki muistettava, että olette mr. Aleksanderin isä: pitäkää huolta siitä, että pienokainen saa sellaisen käsityksen nimestään, että se tuo velvollisuuksia mukanaan."
"Kyllä, kyllä", sanoi hän. "Te olette hyvin ymmärtäväinen mies, Mackellar, ja olette kauan ollut palveluksessani. Mutta ellei teillä ole mitään muuta sanottavaa minulle, niin luulenpa, että lähden hiukan käyskentelemään. Ellei teillä ole muuta sanottavaa", lisäsi hän sillä kuumeisen lapsellisella innolla, mikä nyt oli hänelle niin luontaista.
"Ei, lordi hyvä, ei minulla muuta ole", sanoin minä jokseenkin kuivasti.
"Niinpä luulen, että hiukan käyskentelen", sanoi lordi, seisoi ja katseli minua ja vaivasi hattuansa, jonka oli jälleen ottanut päästään. "Ei suinkaan teillä ole mitään asioita. Eikö? Minä lähden tapaamaan Sir William Johnsonia, mutta kyllä minä olen paremmin varuillani." Hän oli vaiti hetken ja sanoi sitten hymyillen: "Muistatteko erään paikan, Mackellar — hiukan Eaglesin alapuolella — missä puro virtaa hyvin syvällä läpi pihlajametsän? Minä muistan siellä olleeni kerran nuorena — oi, se palajaa mieleeni kuin laulu menneiltä ajoilta! — Minä olin siellä kalastamassa, ja sainkin oivan saaliin. Niin, silloin olin onnellinen. En minä tiedä, Mackellar, miksi en nyt enää milloinkaan ole onnellinen."
"Lordi hyvä", sanoin minä, "jos te joisitte kohtuullisemmin, olisi siihen suurempia mahdollisuuksia. Vanha sana sanoo, että pullo on väärä lohduttaja."
"Niinpä kyllä", sanoi hän, "niinpä kyllä. No niin, nyt minä kaiketi lähden."