"Mutta perhana soikoon, mieshän on haudattu!" huudahti Sir William.
"Sitä minä en koskaan usko", vastasi lordi väristen. "Minä en sitä koskaan usko!" huudahti hän taas ja hypähti ylös. "Näyttikö hän kuolleelta?" kysyi hän Mountainilta.
"Kuolleeltako?" toisti kauppias. "Kalpealta hän näytti. Mutta mitä te mietitte? Minähän sanon, että loimme multaa hänen päällensä."
Lordi tarttui Sir Williamin takkiin. "Sitä miestä sanotaan kyllä minun veljekseni", sanoi hän, "mutta selvää on, ettei hänen laitansa koskaan ollut oikein."
"Laita ollut oikein?" kysyi Sir William. "Kuinka tuo on ymmärrettävä?"
"Hän ei ole tästä maailmasta", kuiskasi lordi. "Ei hän, eikä se musta perkele, joka häntä palvelee. Minä olen pistänyt miekkani hänen lävitsensä", huusi hän. "Minä olen tuntenut miekan kahvan kolahtavan hänen kylkiluihinsa, ja lämpimän veren ruiskahtavan vasten kasvojani kerran toisensa jälkeen, kerran toisensa jälkeen!" toisti hän, tehden kuvaamattoman liikkeen kädellään. "Mutta kuollut hän ei ole sittenkään", sanoi hän, kuuluvasti huokaisten. "Miksi uskoisin hänet nyt kuolleeksi? Sitä en usko, ennenkun näen hänen silmäini edessä mätänevän", sanoi hän.
Sir William katsoi minuun kulmakarvat koholla. Mountain unohti haavansa ja tuijotti suu auki.
"Lordi hyvä", sanoin minä, "rauhoittukaahan toki." Mutta kurkkuni oli niin kuiva ja järkeni niin pysähdyksissä, etten enempää saanutkaan sanotuiksi.
"Ei", sanoi lordi, "hän ei tietystikään voi minua ymmärtää. Mackellar kyllä voi; hän tietää kaikki ja on nähnyt hänet pistettävän maahan kerran ennenkin. Tämä Mackellar, se on oiva palvelija, Sir William; hän kaivoi miehen maahan omin käsin — hän ja vanhus — kahden hopeakynttilän valossa. Tuo toinen on palveleva henki, hän on tuonut sen Coromandelista mukanaan. Minä olisin sen mielelläni teille kertonut hiukkasta ennemmin, Sir William, mutta nuohan olivat oikeastaan perheasioita." Viimeiset sanansa hän lausui murheellisesti ja samalla rauhallisesti, ja hänen mielensä näytti selviävän sekaannuksestaan.
"Voitte itse tehdä johtopäätöksenne tästä kaikesta", sanoi hän. "Veljeni sairastuu, kuolee ja haudataan, niin he juttelevat, ja se näyttää varsin yksinkertaiselta. Mutta minkä vuoksi palveleva henki kääntyi takaisin? Käsitätte itse varsin hyvin, että tuo seikka kaipaa selvittelyä."