"Heti paikalla, lordi hyvä, olen teidän käytettävänänne", sanoi Sir William, nousten seisaalle. "Ehkä saan sitä ennen puhua pari sanaa teidän kanssanne, mr. Mackellar."
Samalla hän alkoi kuljettaa minua leiristä pois; routainen maa rusahteli askeltemme alla, ja huurteiset puut seisoivat tiheinä ympärillämme, aivan kuin tuona kauhun yönä rannan pensaistossa. "Niin, tuo on tietysti selvää hulluutta", sanoi Sir William niin pian kuin olimme päässeet kuulomatkan ulkopuolelle.
"Niin, luonnollisesti", sanoin minä. "Mies on hullu. Sehän on selvää."
"Käskenkö siis ottaa hänet kiinni ja sitoa?" kysyi Sir William. "Teen sen, jos vain te suostutte. Jos hänen juttunsa on pelkkää mielipuolenlorua, niin se on varmaan viisainta."
Katselin maahan, katselin taakseni leiriin, missä nuotiot loimusivat, katselinpa ympäröitsevään metsään ja vuorillekin, mutta yhteen suuntaan en uskaltanut katsoa, Sir Williamin kasvoihin.
"Sir William", sanoin minä vihdoin. "En pidä lordia oikein viisaana, enkä ole pitänyt enää pitkiin aikoihin. Mutta hulluudessakin on asteita, ja olisiko hänelle tehtävä väkivaltaa — sitä, Sir William, en minä ole mies päättämään", sanoin minä.
"Kyllä minä päätän", sanoi hän. "Tosiasioita minä vain haluan tietää.
Oliko tuossa lörpötyksessä pienintäkään totuuden tai järjen rahtua?
Epäröittekö?" kysyi hän. "Tuleeko minun käsittää asia niin, että te
olette kysymyksessä olevan miehen kerran ennen haudannut."
"En haudannut", sanoi hän. Samassa minä vihdoinkin rohkaisin itseni ja sanoin: "Sir William, mahdotonta olisi saada teidät käsittämään tämä asia, kertomatta teille pitkää historiaa, jolla on suuri merkitys tähän perheeseen nähden. Jos välttämättä niin tahdotte, niin kerron sen teille, olkoonpa että menettelisin väärinkin. Sen verran sanon joka tapauksessa, ettei lordi ole niin mieletön kuin puheesta voisi luulla. Te olette onnettomuudeksi joutunut tekemisiin kovin omituisen asian kanssa."
"En ollenkaan halua saada tietoa teidän salaisuuksistanne", vastasi Sir William, "mutta tahdon puhua suuni puhtaaksi, vaikka tulisin epäkohteliaastikin käyttäytyneeksi, ja tunnustan suoraan, ettei minua kovinkaan huvita nykyinen matkaseurani."
"Siitä minä en suinkaan tahdo teitä soimata", sanoin minä.