"En ole pyytänyt teiltä moitetta enkä kiitosta", vastasi Sir William. "Haluan vain päästä teistä vapaaksi, ja siinä tarkoituksessa jätän käytettäväksenne venheen miehistöineen."
"Sehän on kohtuullinen tarjous", sanoin minä asiaa aprikoituani. "Mutta sallikaa minun lausua sananen toiselta näkökannalta. Meissä elää luontainen uteliaisuus saada tietää tämän asian oikea laita; minussa itsessäni on sellaista tunnetta ja lordissa silminnähtävästi liiankin paljon. On arvoitus, miksi hindu palasi takaisin."
"Se on minunkin ajatukseni", keskeytti Sir William, "ja kun nyt lähden niille maille, aion tutkia asian perinpohjin. Olkoon mies mennyt kuolemaan herransa haudalle, kuten koira, tai muista syistä sinne palannut, joka tapauksessa on hänen henkensä suuressa vaarassa, ja minä aion pelastaa hänet, jos vain suinkin voin. Ei suinkaan teillä ole hänestä mitään pahaa sanottavaa?"
"Ei mitään, Sir William", vastasin minä.
"Entäs tuo toinen?" kysyi hän. "Tietysti minä kuulin mitä lordi sanoi; mutta kun hänen palvelijansa osoittaa niin suurta uskollisuutta, täytynee minun otaksua hänessä olleen hienojakin ominaisuuksia."
"Älkää minulta sitä kysykö!" huudahdin minä. "Helvetin liekitkin voivat olla hienoja. Minä olen tuntenut hänet parikymmentä vuotta, ja aina vihannut, aina ihaillut ja aina orjamaisesti pelännyt häntä."
"Nyt näyttää siltä, kuin taaskin yrittäisin saada tietoa salaisuuksistanne", sanoi Sir William, "mutta uskokaa minua, siihen minulla ei ole ollenkaan halua. Riittää, kun sanon tahtovani nähdä haudan ja, jos mahdollista, pelastaa hindun. Voitteko näillä ehdoilla ottaa houkutellaksenne lordin palaamaan Albanyyn?"
"Sir William", virkoin minä, "sanon teille kuinka asia on. Te ette nyt näe isäntääni edullisessa valossa; teistä näyttänee omituiselta, että minäkin voin hänestä pitää, mutta sen teen, enkä aivan yksinäni. Jos hänen pitää takaisin Albanyyn, täytyy sen tapahtua väkivalloin ja silloin on mennyttä hänen järkensä, ehkäpä henkensäkin. Tämä on vakaa uskoni, mutta minä olen vallassanne ja valmis tottelemaan, jos otatte kantaaksenne vastuunalaisuuden."
"En tahdo vähintäkään vastuunalaisuutta; sitähän minä juuri kaikin voimin koetan välttää", huusi Sir William. "Te tahdotte jatkaa matkaa kanssani; no niin, se tapahtukoon! Minä pesen käteni kaikesta."
Samassa hän käännähti korollaan ja antoi käskyn valmistautua lähtemään eteenpäin: lordi, joka oli risteillyt läheisyydessä, tuli heti luokseni.