"Mitä nyt?" kysyi hän.
"Oletteko Ballantraen master?"
"Olen", vastasi hän, "ja te myöntänette, etten ole yrittänytkään pettää viekasta Mackellaria?"
"Mutta jumalan nimessä", huusin minä, "mitä te täältä haette? Palatkaa ajoissa takaisin!"
"Kiitos vain", sanoi hän. "Teidän herranne on niin tahtonut, enkä minä. Mutta kun hän kerran on valinnut, niin saa myöskin sietää seuraukset, samoin te. Ottakaa nyt tavarani ylös, olettehan asettanut ne selvään suohon. Tehkää mitä olen tehtäväksenne antanut."
Mutta minä en aikonut enää häntä totella, menin aivan hänen luokseen ja sanoin: "Ellette voi kääntyä, vaikka varmaa on että asiain näin ollen jokainen kristitty, jokainen kunnon mies empisi tulla —"
"Kuinka imartelevia puheenparsia", keskeytti hän.
"Ellei mikään saa teitä kääntymään takaisin", jatkoin minä, "tulee teidän ainakin noudattaa jonkinlaista soveliaisuutta. Odottakaa tässä tavaroinenne, niin minä menen edeltäpäin ilmoittamaan tulostanne. Isänne on vanha mies…" minä en tiennyt miten jatkaa, "niin, soveliaisuutta on noudatettava."
"Tietysti, tietysti", sanoi hän. "Tämä Mackellar näkyy voittavan, kun oppii hänet lähemmin tuntemaan. Mutta kuulkaahan nyt, hyvä mies, ja pankaa se päähänne kerta kaikkiaan — teidän kaunopuheisuutenne vuotaa hukkaan. Minä seuraan horjahtamatta omaa tietäni."
"Vai niin?" minä sanoin. "Sitten täytyy koettaa muuta keinoa!"