Mutta minä ennätän liian kauas. Eräänä päivänä niihin aikoihin, jolloin Jessie juuri oli alkanut häntä vaaniskella, tuli master luokseni konttoriin ja sanoi tavallista kohteliaammalla äänellä: "Kuulkaapa, mr. Mackellar, täällä juoksentelee inhoittavan ilkeä vaimoihminen. Minä en itse juuri voi asiaa auttaa ja tulen sen vuoksi luoksenne. Olkaa hyvä ja ottakaa se huoleksenne; on annettava ankara määräys, että talonväki ajaa naikkosen tiehensä."
"Mr. Bally", sanoin minä hiukan vavisten, "voitte itse pitää huolta likaisista asioistanne."
Hän ei vastannut mitään, meni vain menojaan.
Pian sen jälkeen tuli mr. Henry. "Mitä minun pitää kuulla!" huusi hän. "Tämä kaikki ei näytä riittävän, te lisäätte vielä taakkaani. Nyt te olette loukannut mr. Ballya."
"Armollisella luvallanne, mr. Henry", sanoin minä, "oli se hän, joka loukkasi minua, karkeastikin mielestäni. Mutta ehkä en ottanut huomioon teidän asemaanne puhuessani hänelle, ja jos se on teidän mielipiteenne kuultuanne, mitä on tapahtunut, niin sanokaa vain sana ja minä tottelen. Teidän tähtenne sen teen, olkoonpa että se olisi synti, Jumala paratkoon." Sitten minä kerroin hänelle tapahtuman.
Mr. Henry hymyili itsekseen; kamalampaa hymyä en ole koskaan nähnyt. "Te teitte aivan oikein", sanoi hän. "Hän saa nauttia rakkaan Jessie Browninsa sakkaan asti." Sitten hän avasi ikkunan, nähtyään masterin ulkona ja huusi tätä — mr. Ballyksi hän häntä nimitti — tulemaan sisään hiukan juttelemaan.
Kun kiusaajamme oli tullut sisään ja sulkenut oven jälkeensä — hän hymyili minulle, aivan kuin ajatellen, että minä nyt saisin nöyrtyä —, sanoi mr. Henry. "James, sinä valitit mr. Mackellarin käytöstä; valituksesi olen nyt tutkinut. Minun ei tarvinne sanoa sinulle, että aina uskon hänen puheeseensa enemmän kuin sinun; mehän olemme nyt täällä yksin ja minä aion käyttää samaa vapaata puhetapaa kuin sinäkin. Mr. Mackellar on mies, jota pidän arvossa, ja niin kauan kuin olet tässä talossa, saat luvan välttää yhteentörmäyksiä tämän miehen kanssa, jota minä aion tukea, maksakoon se sitten mitä hyvänsä minulle ja omaisilleni. Mitä tulee hänelle selittämääsi asiaan, niin voit itse poistaa julmuutesi jäljet; ketään palvelijoistani et saa millään tavalla vaivata siinä asiassa."
"Isäni palvelijoita kai tarkoitit", sanoi master.
"Mene ja juttele hänelle tämä asia", sanoi mr. Henry.
Masterin kasvot kävivät aivan kalpeiksi. Hän osoitti minua sormellaan.
"Minä vaadin, että tuo mies erotetaan", sanoi hän.