Master hypähti ylös aivan kuin uudessa hahmossa; hän ei ollut koskaan ollut niin komea. "Lyönti!" huusi hän. "Minä en ota vastaan lyöntiä Jumalalta itseltään!"
"Hiljempaa", sanoi mr. Henry. "Haluatko taaskin isää avuksesi?"
"Hyvät herrat!" huusin minä ja koetin asettua heidän välilleen.
Master tarttui minua olkapäähän, piti minut käden ulottuvilla ja sanoi, yhä tuijottaen veljeensä: "Tiedätkö mitä tästä seuraa?"
"Minä en ole koskaan toiminut enemmän harkiten", vastasi mr. Henry.
"Minä vaadin verta, verta", sanoi master.
"Jos Jumala suo, näet omasi", sanoi mr. Henry, meni ja otti seinältä pari paljaana riippuvaa miekkaa ja ojensi ne masterille. "Mackellar saa katsoa, että kaikki käy rehellisesti", sanoi hän. "Se kyllä lienee tarpeen."
"Sinun ei tarvitse loukata minua enempää", sanoi master ja otti koettelematta toisen miekan. "Minä olen aina sinua vihannut."
"Isämme on vasta äsken mennyt makuulle", sano: mr. Henry. "Meidän täytyy mennä ulos jonnekin."
"Pitkässä pensaistossa on erinomainen paikka", sanoi master.