"Sanokaa sahibille, että minä en pidä häntä kunnian miehenä", sanoin minä ja käännyin poispäin tehden halveksivan liikkeen.
En ollut päässyt kolmea askelta eteenpäin, kun hindun ääni kutsui minua takaisin. "Sahibi on iloinen, jos tietää että olette kirottu hävytön irlantilainen", sanoi hän. Näitten sanojen aikana Ballantrae hymyili ja kumarsi syvään.
"Mitä se merkitsee?" kysyin minä.
"Sahibi sanoo, te kysytte hyvä ystävänne Mackellar", sanoi hindu.
"Sahibi, hän sanoo nyt se on yhtä hyvä."
"Sano sahibillesi, että kun me ensi kerran kohtaamme, niin hän saa maksun skotlantilaisista kirpuistansa", huusin minä.
Pari hymyili vielä, kun minä poistuin.
Voi olla erinomaisen mahdollista, etten minä itse ole aina esiintynyt kuten olisi pitänyt, ja kun mies, miten hienokäytöksinen hyvänsä, kääntyy jälkimaailman puoleen kertoen tekemistään, on melkein varmaa, että häntä odottaa sama kohtalo kuin Caesaria ja Aleksanteria ja että hänen on tyydyttävä muutamain moitteeseen. Mutta on olemassa eräs asia, josta majuri Burkea ei koskaan sovi soimata: hän ei ole koskaan kääntänyt toverille selkäänsä…
(Tämän jälkeen seuraa muutamia sivuja, jotka ritari Burke on repinyt irti, ennenkuin lähetti käsikirjoituksensa minulle. Niillä on tietysti ollut hyvin luonnollinen valitus siitä, mitä hän luuli minun lörpötelleen, vaikka minä tosiaan en muista tehneeni itseäni sellaiseen syypääksi. Ehkä mr. Henry on ollut vähemmän varuillaan, tai myöskin voi ajatella, että master on keksinyt tilaisuuden tutkia minun kirjeenvaihtoni ja itse lukenut Troyes'sta lähetetyn kirjeen. Silloin olisi hän ikäänkuin kostoksi tehnyt tuota julmaa pilaa majuri Burkesta, joka oli aivan pahassa pulassa. Masterilta, niin konnamainen kuin hän olikin, ei aivan kokonaan puuttunut luontaisia kiintymys-tunteita. Luulen, että hän aluksi todella piti majuri Burkesta, mutta ajatus tämän tekemästä petoksesta kuivasi hänen ylen pintapuolisen ystävyystunteensa lähteet, joten hänen inhoittava luonteensa esiintyi alastomuudessaan. — E. Mc. K.)
KAHDEKSAS LUKU.
Vihamies talossa.