Hän purskahti nauruun, jonka selvästi kuuli teeskennellyksi.
"Minä palaan taskut tyhjinä", sanoi hän pienen vaitiolon jälkeen.
"Minä en luule, että täältä tippuu rahoja", vastasin minä. "Teidän sijassanne en minä ajattelisi mitään sellaista."
"Haluan sentään hiukan jutella asiasta", vastasi hän.
"Niinkö?" sanoin minä. "Minä en käsitä kuinka silloin menettelisitte."
"Te olette kovin varma olevinanne", sanoi master, "mutta minulla on vielä vahva turva — se, että te ihmisparat pelkäätte häpeänhälinää, ja minä panen siihen paljon painoa."
Taas hän nauroi. "Te olette kyllä opetellut vastaamaan", sanoi hän. "Mutta sana on pian sanottu ja joutuu myöskin usein häpeään. Minä varoitan teitä avoimesti: minä tulen olemaan sappena ja myrkkynä tässä talossa. Viisaammin tekisitte, jos löisitte rahat pöytään ja saisitte minut pois." Samassa hän heilautti kättään ja poistui.
Vähän myöhemmin tuli lordi asianajaja Carlylen seurassa. Me saimme pari pulloa vanhaa viiniä ja otimme kukin lasin, ennenkuin ryhdyimme asioita selvittämään. Sen jälkeen laadittiin ja allekirjoitettiin tarpeelliset asiakirjat, ja lordin Skotlannissa olevat tilukset luovutettiin Carlylen ja minun hoidettaviksi.
"On eräs seikka, mr. Carlyle", sanoi lordi, "jossa toivon meitä oikein arvosteltavan. Tehdään varmaankin huomautuksia siitä, että niin äkkiarvaamatta matkustaisimme pois samaan aikaan kun veljeni palasi. Olisin iloinen, jos saisitte aikaan sen, ettei kansa asettaisi näitä kahta asiaa yhteyteen toistensa kanssa."
"Minä teen parhaani siinä asiassa, lordi", sanoi Carlyle. "Maat — mr.
Bally ei siis seuraa teitä?"