"Se on seikka, jota nyt tahdon koskettaa", sanoi lordi. "Mr. Bally jää Durrisdeeriin mr. Mackellarin huolenpitoon, enkä minä halua hänen edes tietävän minne matkustamme."
"Mutta hän saa helposti muilta" —, alkoi lakimies.
"Niin, mutta, mr. Carlyle, tämän pitää jäädä meidän väliseksi salaisuudeksi", keskeytti lordi. "Ei kukaan muu kuin te ja Mackellar saa tietää, minne lähdemme."
"Ja mr. Bally jää tänne? Varsin hyvä", sanoi Carlyle. "Valtakirja, jonka te jätätte —" sitten hän taas pysähtyi. "Mr. Mackellar, meille tulee verraten raskas taakka kannettavaksi."
"Kieltämättä", sanoin minä.
"Kieltämättä", sanoi hän. "Mr. Ballylle ei siis tule mitään sananvaltaa?"
"Hänelle ei tule mitään sananvaltaa", sanoi lordi, "eikä vaikutusvaltaakaan, toivon ma. Mr. Bally ei ole mikään hyvä neuvonantaja."
"No niin", sanoi asianajaja. "Muuten uskaltanen kysyä onko mr. Ballylla varoja?"
"Mikäli minä tiedän, ei mitään", vastasi lordi. "Minä annan hänelle talosta ruuan, valon ja polttopuut."
"Entäs kuinka on rahallisen avustuksen laita? Kun minun täytyy olla vastuunalaisuudessa, ymmärrätte kyllä kuinka toivottavaa on, että teidän tarkoituksenne ovat minulle selvät", sanoi asianajaja. "Kuinka on rahallisen avustuksen laita?"