ULRIKA (niiaten ylenkatseellisesti). Niinpä niinkin, hyvää huomenta, täti-rouva! Suokaa anteeksi, minä unhotin tuon ohjelmanmukaisen "hyvän huomenen", — ehkä senkin tähden, ett'ei tämä huomen minusta tunnu ollenkaan hyvältä, ja vielä vähemmin Idunasta, joka tottumukseen saakka saapi kuunnella teidän jokapäiväisiä moimatuksianne.
ADELGUNDA (istuu pöydän taakse vasemmalle, tästälähin neuloustyössä). Minun mielestäni on vallan sopimatonta sinun sekaantua puheesen, kun minä huomautan tyttärelleni hänen vikojansa.
ULRIKA. Jos te tyttärenne kasvatuksen harjoituspaikaksi valitsette tämän yhteisen salin, joutuu ihminen aivan välttämättömästi teidän sydämenne kuohumisen todistajaksi.
ADELGUNDA. Tähän saakka ei todistajat tavallisesti ole puhuneet mitään, ennenkuin niiltä on kysytty.
Kuudes kohtaus.
Entiset. Irmgard (oikealta). Thusnelda (oikealta, perältä; häntä seuraa palvelia; kantaen suurta tarjotinta, jolla on useampia aamiais-osuuksia; palvelia asettaa tarjottimen ruoka-pöydälle, menee heti pois).
THUSNELDA (viepi eri osuudet määrätyille pöydille. Adelgunda ja Iduna ottavat kahvia, Ulrika teetä, Irmgard chokoladia).
IRMGARD (somassa aamu-puvussa, jatkaa puhetta herkeämättä). Mitä nyt jälleen? Puhelettehan te oikein malizioso con fuoco.
ADELGUNDA. Jälleen yksi sekaantumassa puheeseni. Erinomaisen hienoja ryökkynöitä nuo veljeni-tyttäret, jotk' eivät milloinkaan ota tervehtiäkseen, kuten kohteliaan naisen sopisi.
IRMGARD (myöskin purevasti). Anteeksi, armollinen rouva, että vasta nyt toivotan teille hyvää huomenta. Me unohdamme ani usein tuon ankaran kohteliaisuuden tärkeät pykälät, mutta ettehän sitä meille synnin viaksi lukene. Onnettaret eivät ole sallineet meidän liehuella hovin hienontavissa ilman-aloissa, siihen katsoen olemme tietysti paljonkin jälessäpäin.