WISMAR. Mitä, suostuisiko Ottilia toiseen? Vereni kuohuu sitä vain aatellessanikin!
BARNAU. Min'en ollenkaan pelkää ymmärtäväisen Ottilian pitävän tuosta narrista; kuitenkin: Tyttöjen sydämet ovat epäluotettavia. Tee sentähden kiireesti tunnustuksesi.
WISMAR. Kyllä jo tänäänkin sana kolme tuntia pyöri kielelläni, kun olin hänen kanssaan kävelyllä, mutta leikillään hän yhä suuni lukitsi. Hänen hilpeytensä poisti jok'ainoan totisen aatoksen mielestäni.
Yhdeksäs kohtaus.
Entiset. Ottilia (perältä, vasemmalta)
OTTILIA (näyttämön takana, laulaa). Sun on sydämein, on iankaikkisesti!
BARNAU. Hän tulee kuin kutsuttu. Käytä nyt tilaisuutta hyväksesi.
OTTILIA (esiin). Herrani, alamaisin palveliattarenne on jalkojenne juuressa.
WISMAR. Päinvastoin pitäisi olla.
BARNAU. Miestenhän pitää langeta polvilleen suloisien impien eteen.