IRMGARD (nykäisee häntä hiasta). Missä paraiten viihdyitte matkallanne?
SCHUMMRICH (kääntyy häneen). Parisissa! Mitä kysyttekään! Ainoastaan
Parisissa. Château des fleurs, Mabille, frères provençaux, teatereja,
Cirque, cafés chantants — — —
ULRIKA. Ja verrattomia kokoelmia, kirjastoja, Louvre, Versailles!
SCHUMMRICH. Aivan oikein, Louvre, vanhoja kuvia, pelkkiä pyhimyksiä — entre nous, vähän yksitoikkoisia nuo pyhimykset!
ULRIKA. Mutta Louvre'n verrattomat antikit?
SCHUMMRICH. C'est juste, paljon antikia, mutta pahoin pideltyjä. Ajatelkaapa, kuvilta on usein kädet ja jalat poikki, moni on päätäkin vailla. Parisissa lie raakaa väkeä, tai on siellä huono järjestys. Ää.
IRMGARD (on aina levoton, kun vain joku muu puheesen puuttuu).
Olittehan te kai Lontoossakin?
SCHUMMRICH. Yes, mutta Lontoossa kaikki yksitoikkoista. Mainioita biffsteekkejä siellä saapi, ne oikein sulaa suussa — mutta muuten — (kohottaa olkapäitään).
ULRIKA. Minä luulisin Lontoossa toki olevan hyvin paljon suurellista ja kaunista. — Esimerkiksi British Museum?
SCHUMMRICH (mietiskellen). British Museum? British Museum? Oikein, oikein, paljon kirjoja, vanhaa rojua, Sodomasta ja Gomorrhasta kaivettuja, luulen ma — ja hevosien ja elefanttien ja vanhojen valaskalojen luurankoja, jotka vedenpaisumukseen hukkuivat. Luurangot eivät ole hauskoja, niissä on jotain — kamottavaa.