IDUNA. Mitä?
IRMGARD. Anteeksi, herra Schummrich. Ole hyvä, käske tuomaan lasi madeiraa herra Schummrich'ille.
IDUNA. Mielelläni! (Oikealle perältä).
SCHUMMRICH (seuraa häntä, lornjetilla tähystellen).
IRMGARD. Italiasta siis, herra Schummrich.
SCHUMMRICH (kääntyen häneen). Kuten haluatte.
IRMGARD. Minä tahtoisin kernaasti kuulla jonkun kertomusta, joka on siellä ollut. Eräs vanhoista ystävistäni lähtee huonon terveytensä tähden Italiaan ja on pyytänyt minua seurakseen. Minä olen vielä kahden vaiheella, mikä on Teidän neuvonne?
SCHUMMRICH. Älkää lähtekö, älkää lähtekö, jääkää te meidän kanssamme tänne vain.
IRMGARD (kainosti). Niinkö arvelette?
SCHUMMRICH. Entre nous, se on tuhma maa, tuo Italia. Siell' ei saa ollenkaan voita, kaikki paistetaan öljyssä, — varsinkin Neapelissa.