ULRIKA. Mutta se on klassillinen maa, kahden tuhannen vuotisen historian näkymö.
SCHUMMRICH. Tiedän kaikki, siellä eli Homerus, Sokrates, Aleksander, Hannibal ante portas — tiedän kaikki. Mutta nuo hauskat ukot ovat kaikki kuolleet, niistä ei kuulu eikä näy mitään, korkeintaan haudat. Ja ihmiset, jotka siellä nyt elävät, eivät — entre nous — maksa katsomis-vaivaa.
ULRIKA. Mutta taide-aarteet — —
SCHUMMRICH. Minä pyydän, vanhoja kirkkoja, vanhoja kuvia, vanhoja kuvapatsaita, kaikki vanhaa. Ei, ei, — ei mikään vedä vertoja Parisille, siell' on kaikki uutta ja muodinmukaista.
Yhdestoista kohtaus.
Entiset. Thusnelda (tuopi lasin viiniä).
THUSNELDA. Suvaitsetteko!
SCHUMMRICH (nousee, hyvin ystävällisesti). Kiitän, kaunis lapsukainen.
IRMGARD (kiivaasti). Miksi tuot sinä viinin? Eikö siellä ollut palvelus-tyttöä?
THUSNELDA. Ei ollut ketään sisässä. Min'en tahtonut antaa odottaa.