SCHUMMRICH. Oi, minä pyydän neitini, noin kauniiden kätösten kantama viini maistuu kahdenkertaisesti hyvältä.
IRMGARD. Sinä saat nyt mennä.
THUSNELDA (pois).
SCHUMMRICH (seuraa häntä lornjetilla tähystäen, kunnes hän on näkymättömissä).
IRMGARD. Herra Schummrich, — herra Schummrich — mutta herra
Schummrich!
SCHUMMRICH (istuu hänen viereensä). Mitä käskette, neiti?
IRMGARD. Minä kiitän Teitä hyvästä neuvostanne, minä mietin toki asiata, ennenkuin seuraan ystävääni Italiaan.
SCHUMMRICH. Jääkää Te vain tänne, meidän seurassamme on parempi. — Ja vaikkapa olisi kysymys itse Parisista, ah mon Dieu, Parisi on maailman kaikki.
IRMGARD. Minä tunnen myöskin, että kotona on parempi, uskollisessa seurassa.
ADELGUNDA (hiljaa Ottilialle). Hän tekee itsensä naurettavaksi!