WISMAR. En suinkaan!
BARNAU. Hm, hm! Tämä herra on mun paras ystäväni, hän on ollut uskollinen kumppanini ja on usein torunut minua, kun olen ollut huikentelevainen.
OTTILIA. Huikentelevainen?
WISMAR. Niin, kun hän oli liian uskalias.
OTTILIA. Silloinhan teillä oli oikeuskin torua. Niinpä olisin minäkin tehnyt.
BARNAU. Eikös vaan, osaatko sinäkin torua? Missä siihen olet oppinut?
Tässäkö talossa?
OTTILIA (huokaa). Oi, niin, täällä on siihen kylliksi tilaisuutta.
BARNAU. Siis täällä torellaan usein?
OTTILIA. Saatpahan itse kuulla. Minä olen ollut täällä vasta kaksi vuotta, sillä siihen saakka olin sinun määräyksesi mukaan opetus-laitoksessa. Siellä sain aina olla iloinen.
BARNAU. Niin sun pitää olla täälläkin.