(Vasemmalle perältä).
WISMAR. Uskoton? Nyt minä jo kohta suutun! Muinoin hän itse hylkäsi minut ja sättii nyt yhä mua uskottomaksi.
BARNAU (nauraen). Koetappa vielä kerran, ehk'ei hän tänään enää hylkäisikkään sua.
WISMAR. Kiitoksia paljon.
BARNAU (nauraen). Ei ruostu vanha rakkaus.
WISMAR (kiivaasti). Ruostuupa, sanon ma, minun ainakin on niin läpi ruostunut, että on mahdoton saada sitä kirkkaaksi enää.
Kolmas kohtaus.
Entiset. Ottilia (vasemmalta, etu-alalta).
OTTILIA (ulkona, laulaa).
Niin vienosti tähtöset tuikkaa,
Läp' yön elon synkeänkin.