OTTILIA. Kun olette niin äärettömän viisas, näytän kai minä teistä liian yksinkertaiselta. Te vihdoin nauratte minua.
WISMAR. Mitä ajattelettekaan!
OTTILIA. Mutta ettehän toki? Ettehän te pidä mua tuhmana?
WISMAR. Mutta hyvä neiti!
BARNAU (nauraen).
"Sun sanas, katsehesi ainoinen
Se voittaa maisen viisauden,"
sanoo Faust.
WISMAR. Taivas siunatkoon tuota Göthe-vanhusta, hän on lausunut monta kultaista sanaa.
OTTILIA. Jos sinä alat viitata Göthe'een, on minun paras mennä tieheni.
BARNAU. No, minne nyt?