RUOTSILA. Näkyyhän siinä olevan kurkkujakin — lempo vieköön, vesi herahtelee suuhuni. (Astuu halukkailla katsannoilla Lind'in pöydän sivutse).
LIND (huutaa ylöshypäten). Pois!
RUOTSILA (hyppää takaperin). Mikä hätänä?
LIND. Älä tule kovin lähelle minua!
RUOTSILA. En minä sinua syö!
LIND. Vaan saatat yhtäkkiä lyödä kolahuttaa, kyllä sinut tunnetaan.
RUOTSILA. Kuka sinua koskettaisi! Siksi ovat käteni minulle kalliimmat!
LIND. Saattavat olla. Mutta naapuriesi kanssa et sinä pidä yhteyttä, siihen olet liian ylpeä! Kernaammin kuljeksit kaupungissa renttuherroja kyselemässä.
RUOTSILA. No, etkös sinä tee sitä samaa? Jos olisit niinkuin naapurin olla pitää, niin et tahtoisi minulta kiskoa lampeani.
LIND. Lampi on minun!