— Niin, varas olen! Minä ryöstän perheeni puille paljaille. Omat lapseni halveksivat minua. Olisi parempi, että olisin kuollut!
Kun hän lakkasi uikuttamasta, kysyi Christophe häneltä kylmästi ja liikahtamatta:
— Missä se piano on?
— Wormserilla, vastasi Melchior, uskaltamatta kohottaa silmiään.
Christophe astui häntä kohti ja sanoi:
— Rahat tänne!
Melchior veti aivan lamaan lyötynä taskustaan rahat ja antoi ne pojalleen. Christophe lähti ovelle. Melchior huudahti:
— Christophe!
Christophe pysähtyi. Melchior jatkoi murtuneella äänellä:
— Pikku Christopheni!… Älä minua halveksi. Christophe heittäytyi hänen kaulaansa, nyyhkytti: