— Mikä sinua niin huvittaa? kysyi rouva von Kerich.
— Ei mikään, vastasi Minna vakavana.
— Oletpa sinä miekkonen, kun sinulla on niin hauska omassa seurassasi.
Mutta nyt täytyy sinun jo nukkua.
— Kyllä äiti, vastasi Minna taipuisasti.
Ja hän alkoi puolestaan toruskella:
— Menehän nyt vaan pois! Mene pois!
Kunnes ovi sulkeutui ja hän saattoi rauhassa nauttia unelmistaan. Hän vaipui miellyttävään horrokseen. Juuri nukkumaisillaan hätkähti hän ilosta:
— Hän rakastaa minua… Miten onnellinen olen! Miten hän on kiltti, kun rakastaa minua!… Minä rakastan häntä niin!
Minna halasi pielustansa ja nukahti viimein.
Kun lapset seuraavan kerran kohtasivat toisensa, niin Christophe hämmästyi, miten rakastettava Minna oli. Minna toivotti hänelle hyvää huomenta ja kysyi häneltä, miten hän voi, hyvin lempeällä äänellä; ja hän asettui pianon ääreen kiltin ja vaatimattoman näköisenä; hän oli siivo kuin enkeli. Kaikki koulutytön ilkeät kujeet olivat haihtuneet; ja hän kuunteli hartaasti Christophen huomautuksia, tunnusti, että ne olivat oikeita, huudahti itsekin kauhusta, kun teki virheen, ja koetti kaikin mokomin sitä korjata. Christophe ei ymmärtänyt tästä mitään. Sangen lyhyessä ajassa Minna edistyi hämmästyttävästi. Hän ei ainoastaan soittanut paremmin, hän rakasti musiikkia. Niin vähän kuin Christophe olikin taipuvainen imarteluun, hänen täytyi nyt Minnaa kiitellä. Minna punastui ilosta ja loi Christopheen kiitollisuudesta kostean katseen. Hän pukeutui Christophea ajatellen; hän koristi itseänsä valitun hienovärisillä nauhoilla; hän soi Christophelle hymyjä ja riutuvia silmäyksiä, jotka huolestuttivat Christophea, jotka kiihdyttivät häntä, jotka järistivät häntä sielun syvyyteen saakka. Nyt koetti Minna puolestaan päästä puheisiin; mutta hänen puhuttavansa olivat kaikkea muuta kuin lapsellisia: hän puhui vakavasti ja lausui suurten runoilijain ajatuksia tietoviisaalla ja paljon vaativalla äänellä. Christophe ei vastannut laisinkaan; hänen oli paha olla: tämä uusi Minna, jota hän ei tuntenut, kummastutti häntä ja teki hänet rauhattomaksi.