Koko joukon viha kohdistui Christopheen.
— Niin juuri! huudettiin; hän se aloitti. Jos ei häntä olisi ollut, ei olisi mitään tullut.
Christophe ällistyi ja koetti vastata:
— Sen, mitä tein, en tehnyt itseni, vaan teidän tähtenne, sen tiedätte hyvin.
Mutta talonpojat vastasivat raivostuneina:
— Emmekö me osaa itse puolustautua? Tarvitsemmeko me täällä kaupungin herroja neuvomassa, mitä on tehtävä? Kuka teiltä on neuvoja kysynyt? Ja kuka teitä on tänne käskenyt tulemaan? Olisitte ollut kotonanne?
Christophe kohautti hartioitaan, ja lähti ovea kohti. Mutta Lorchenin isä tukki häneltä tien, ja huusi vinkuvalla äänellä:
— Kas, kas niin, nyt hän yrittää lipettiin, kun on ensin pistänyt meidät kiipeliin. Tämä mies ei lähde!
Talonpojat rääkyivät:
— Hän ei lähde! Hänen syynsä on koko asia. Hänen se on maksettava, kaikkien edestä.